14 tuntia junassa takana ja ollaan saavuttu Hueen. Pieni kaupunki, jossa ainoa nahtavyys lienee Citadel, alue, jonka joku keisari rakennutti omaan kayttoonsa 1800-luvun alussa. Ollaan tietoisia etelan myrskysta, tutkitaan tilannetta jatkuvasti eli no worries!

Maanantai-ilta Hanoissa sujui railakkaissa merkeissa Espoo Big Bandin loistavien muusikkojen kanssa. Paula ja lahetyston ratkiriemukas kuski Hong veivat meidan paikalliseen Bia Hoi olutravintolaan, jossa tuoppi maksaa huimat 2000 dongia(siis yksi dollari on 16000 dongia..) Hyvaa ruokaa ja kova meno, kun paikallisesta porukasta loytyi trumpetti, joka Jukka soitteli vuorotellen paikallisen herran kanssa. Ei olisi Anna uskonut, etta heti toisena iltana laulaisi Maamme-laulua kurkku suorana yli 20 suomalaisen kanssa.

Ilta paattyi puoli 5, kun pojat lahtivat hotellilta kentalle ja Kuala Lumpuriin. No me tietysti (loogista?) saatiin avain Marzin ja Jarmon 4 tahden hotellihuoneeseen ja jaatiin Annan kanssa sinne nukkumaan (siis ilman poikia huom!) Tarkoituksena OLI menna nauttimaan aamiainen hotellin buffetissa ja herattiin silmat ristissa 11 jalkeen. Jarmo jatti meille viimeiset donginsa, joista piti paasta eroon ja aamiaisella kiiteltiin Jarmon saamaa apurahaa, siita otsikko. On se kumma miten rauhallisesti oon ottanut, mut heti kun tulee suomalaisia niin johan muuttuu meininki ja alkaa bileet

Annoin Maiju muuten Pikelle Taon numeron, kun se jaa Thaimaahan ja mietti minne menna ja suosittelin Changia. Jos soitteloo, niin ala ihmettele=)

Isa ja aiti: pitakaa hauskaa tanaan juhlissa, kattelen sit myohemmin Jarkon nauhotukselta shown. Kayttaytykaa kiltisti ja alkaa kompastuko!