Jalat ovat ihan puhki 10km kavelysta Hmong-kylaan. Taas Hmongeja siis! Ne on taallakin suurin vahemmistoryhma ja asustelee taalla vuorilla riisipeltoja viljellen. Tultiin ranskalaisen Danielin kanssa yojunalla tanne ja oikeen viehattava paikka. Lahettiin kavelemaan puolen paivan maissa vaan jonnekin ja eksyttiin riisipeltojen keskella olevaan kouluun. Paastiin seuraavaan tuntia, jossa oli 4 oppilasta ja opettaja ilmeisesti osasi vaan yhden lauseen englantia. Sanakirjalla yritettiin kysella nimia ja ikaa, mutta aika hiljasta oli.

Istahdettiin laheiseen kylaan paikallisten riesaksi ja pysahdys venahti yli tunniksi, kun sanakirja oli kovassa kaytossa. Taalla vahemmiston edustajat pukeutuu edelleen perinteisiin vaatteisiin ja nailla mustilla Hmongeilla on, kumma kylla nimesta paatellen, mustat vaatteet! Isot killuttimet korvissa, vois lahettaa Glitteriin niista kuvan. Vaikka yhteista kielta ei ole, nauramalla ja hymyilemalla paasee pitkalle. Ja naurua aiheuttikin vanha nainen, joka oli ilmeisesti poltellut vahan liikaa opiumia, koska sen mies joutui kantamaan taluttamaan sita mokkiinsa. Huomenna mennaan takasin tulkin kanssa, katsotaan mita uutta sita oppii taas heista. On kivempi seikkailla omin nokkinensa, kun menna ryhmavaellusreissuille kyliin.

Huomenna on 5 viikkoa takana ja on se pitka aika. 27 piiitkaa paivaa, etta Jarkko tulee ja paasen sen kainaloon, mutta sisulla tasta selvitaan. Yllattavaa on ollut sillon tallon vaivaava koti-ikava. Haluisin olla aidin makutuomarina ja apuna tulevia bileita varten. Ja muutenkin elama on tosi tasapainossa koti-Suomessa. Tekee jo mieli paasta lukemaan tentteihin! Outoa, oon tainnu muuttua hieman viime vuoden aikana... Mut en valita!!! Painvastoin on mahtavaa nahda ja kokea kaikki tama, mut sita vaan joka paiva arvostaa enemman mun mahtavaa perhetta, MAHTAVIA YSTAVIA (itsestaanselvyys Katri!) mahdollisuutta opiskella rakastamaa asiaa, olla kivassa paikassa toissa opintojen ohella, omaa murua ja asua sellaisessa paratiisissa kuin Suomi. Vuodatusta..