Tanaan kohti Luang Prabangia, joka sijaitsee Vientianesta pohjoiseen ja on Unescon suojelukohde. Ilmeisesti tiedossa siis kulttuurihistoriallisesti arvokasta maisemaa ja vuoristotie on kuulemma huima. Taas takaiskuja: pamautin mun varpaani aika pahasti toissapaivana, mut Voltarenin avulla turvotus on laskenut. Pitais vaan kayttaa niita lenkkareita, mut kuumuudessa ei oikein innosta. Sama varvas, joka mustui Tijuanassa..

Pikkasen Laosin historiaa:
Vuodesta 1964 vuoteen 1973 Laos oli Yhdysvaltojen salaisen sodankaynnin kohde ja koko maa pommitettiin melkein maan tasalle. Yhteensa jenkit pudottivat maahan noin 2 miljoonaa (!!) tonnia pommeja (plus kaikki maamiinat), yota paivaa, keskimaarin joka kahdeksas minuutti yhden lentokoneellisen, jotta Vietkongin sissien pesakkeet oltaisiin saatu tuhottua rajan talla puolen. Eli itainen ja etelainen Laoson edelleen pommien ja maamiinojen peittama ja joka vuosi porukkaa kavelee niihin. Yleisesti ottaen nahtavilla on  kukkalaitteita ja muita koriste-esineita,  jotka on vanhoja ammuksia.