Eilen horpiselin mun joka aamuista inkivaariteeta rantaravintolassa ja luin kirjaa. Viereisesta poydasta alkoi kuulla kummallisen tuttua, mut Thaimaassa hyvin harvinaista kielta: "No mames cabron, la pasamos a toda madre" MEKSIKOA! Siinahan oli Leonardo Guadalajarasta ja Mauricio Mexico Citysta. Kummastelivat mun kielta ja tanaan osuttiin samaan paattiin Taolta pois. Merenkaynti oli kovaa, jengi taytteli muovipusseja aamiaisillaan ja onneks olin niin fiksu et soin aamulla vaan ananasta.

Bussimatka oli nopea, kun kuunneltiin Mauricion IPodista meksikolaista kantria (kotona tiedetaan mista torvimusiikista on kyse..) Voi kanssamatkustaja parkoja! Mut epsanja sujuu kuin rasvattu, mika yllatti ittenikin aika paljon. Mauricio naytteli sen Lontoossa toissa olleessaan tapaamaa tyttoystavaa San Luis Potosista ja valitteli etta seurustelu muuttuu Meksikossa vanhempien luona asuessa ihan muuksi kuin yksin asuessa Lontoossa...pobrecito. Kerroin sille ummet ja lammet mun suomalaisesta pohjoisen uroksesta;)

Katsotaan huomenna et odotanko Lucya vai lahenko jo junalla Nongkhaihin Koillis-Thaimaahan ja siita rajan yli Laosiin. Paula , joka on toissa Hanoin lahetystossa pisti mailia et tie Vientianesta Hanoihin on ihan hullu serpentiinitie (hienot nakymat tosin), mut suositteli jotain etelaisempaa rajanylitysta.

Painun Khao Sanin halinaan...yok...en tykkaa yhtaan paikasta.