Nyt voi huokaista seka helpotuksesta (koska ollaan paasty hengissa perille) ja surusta (koska oli niin mahtavaa!). Oltiin 4 paivaa Keski-Ylangolla moottoripyorilla!!! Okei, taytyy myontaa, etta ei itse ajettu vaan oppaina toimivat Chau ja Hoang, paalle 50-vuotiaat maanteiden sankarit, joita aloimme kutsua leikilla vietnamilaisiksi isiksemme. Chau on myos nimeltaan Vietnamin kuningas ja Monkey-Chau, koska aika ketterasti se vipelsi puissa. Hoang oli Annan "isa", koska se on lyhyt ja viiksekas nahkatakkimies kuten kuulemma myos Annan isa Hessu. Ja Chau on laiha ja pitka niinkuin mun rakas isa.

Lahdettiin reissuun siis Hoi Anista kohti vuoristoa ja maisemat olivat upeat. Aika hieno aloitus Annan Aasian tutkimiselle, koska Anna on taalla ekaa kertaa. Ei mailla eika halmeilla muita turisteja, paitsi muutamia, jotka tulivat pratkalla vastaan. Ihania ihmisia, mahtavan hyvaa ruokaa ja hauskaa seuraa. Vaikka en oo aikaisemmin pahemmin moottoripyoraillyt (mita nyt teinina skootterin kyydissa), aika nopeesti menoon tottui vaikka sekopaita tuolla liikenteessa riittaa. Tasta lahtien suosin AINA tata liikkumistyylia, nakee paljon ja voi pysahtya missa vaan.

Ensimmainen yo oltiin Kon Tumissa, normi kaupungissa, josta jatkettiin lahelle Buon Ma Thut-nimista paikkaa, jossa asuttiin Ede-vahemmistolle tyypillisessa pitkulaisessa bambumajassa. Edet ovat kuulemma viimeisina  vuosina pariin kertaan yrittaneet saada autonomista asemaa, mutta vietnamin hallitus ei ole ollut ihan samaa mielta ja yhteenottoja on ollut. Pleikun lahella turistit eivat saa jaada yoksi tai menna kyliin, koska yhteytta ja tietoisuutta muun maailman kanssa halutaan rajoittaa. Vahan kun Burmassa? Joka paikassa taalla on teiden varsilla isoja kyltteja, jossa kehotetaan maksaa veroja valtiolle, niin valtio tekee onnelliseksi. Mika lienee totuus.. Ja etta Ho Chi Minh on numero yksi (Ho Chi Minh vi dai!) Valilla naurattaa, kun tuntuu, etta oon niiiiin opintomatkalla. Oppiin miten riisiviljelmia viljellaan, sato korjataan ja eri lajikkeita. Kaytiin myos kumiviljelmalla ja alue on kuuluisa kahvista.

Nyt ymmartaa jo paljon, mita ravintoloissa kannattaa tilata, kun menee paikalliseen kuppilaan ja kulttuuri on taas vahan enemman avautunut. Upeeta tutustua paikallisiin, koska se on matkustamisessa se avartavin ja usein myos vaikeasti saavutettavin osuus. Nyt ollaan Dalatissa ja edellinen yo Lak Lakella kauniin jarven rannalla. Eilen illalla pyyhkaisin (onneksi) kadellani pohjettani ja tunsin jotain kovaa jousujen sisapuolella. Silmanrapayksessa housut veks ja kaansin ne ympari ja siella oli peukalon kokoinen torakka. Ei naihin orrimorreihin ikina totu! Dalat on 1800 metrin korkeudessa ja muistuttaa kasvillisuudeltaan ehka vahan jotain Alppeja. Ranskalaisten perustama paikka, oikein viehattava. Kaukana siis rannikosta, jossa taifuunit riehuvat. Aika sattuma: kun oltiin pohjoisessa taifuuni iski etelaan ja nyt toinen on ilmeisesti iskenyt pohjoiseen. Huh.