Ala huolehdi aiti otsikkoa, en ma mitaan oo taalla poltellut:) paikalliset sita kuitenkin tekee edelleen aika paljon vahemmistoryhmien kylissa, koska se kuuluu osaksi rituaaleja.

Luang Prabangissa vuokrattiin viela pyorat ja lahdettiin ajamaan 32km vesiputoukselle. Taysin kaheli ajatus siis! Tarkoitus oli jattaa pyorat johonkin kylaan ja jatkaa loppumatka tuktukilla. Se oli fiksua, koska takaisin tullessa katselin saalien niita, jotka yli 30 asteen kuumuudessa hikoilivat pyorien selassa makia ylos, kun itse viiletin tuktukilla. Vesiputous oli mahtava, vesi turkoosia ja uiminen viilentavaa.

Viime perjantaina mentiin sveitsilaisen Mustin ja muutaman muun kanssa veneella Mekongin sivujokea pitkin Nong Khiaw-nimiseen paikkaan. Paatti oli noin 1,5m levea ja aluksi vastavirtaan meno vahan jannitti, mut lopulta kuusi tuntia meni nopeasti. Nong Khiawiin saapuminen oli hieno kokemus: kyla on rakennettu sillan kahdelle puolelle kahden valtavan monsuunimetsapeitteisen vuoren valiin. Siella Guesthousessa tavattiin paljon porukkaa ympari maailmaa ja lauantaina kaytiin omistajan poikien, Tiss'n ja Mafsin kanssa kalassa perinteisia heitettavia, ilmassa pyoreaksi avautuvia verkkoja kayttaen. Olin aika saalittava, mut kiva kokemus se oli vaeltaa riisipeltojen valissa ja valilla vedessa vyotarolle asti. Kun vain tata kielta osais paremmin...

Sunnuntaina lahettiin quebecilaisen pariskunnan kanssa vaeltamaan metsien ja riisipeltojen lapi ylos alas vuorten rinteita. Mulla ei ollut kunnon reppua ja kavin ostamassa 1,5 dollarin kangasrepun, jota muuta Goretex/Merrel-ihmiset katselivat saalivasti. Hyvin kesti ja taas naytin kielta niille, jotka tulee tanne niiiiin valmistautuneita ja kayttavat satoja ellein tuhansia euroja huippureleisiin. Hahaa.

Yovyimme Hmong-kansan kylassa vuorten keskella. Saapuminen sinne yllatti taysin, koska tan kansan puutarhat olivat taynna vihanneksia ja talot tosi hienosti valmistettuja verrattuna viereiseen Khamu-kansan kylaan. Kuhamut asuivat ennen ylhaalla vuorilla , mut hallitus halusi siirtaa kylan, koska jos kylia on 2 tai enemman yhdessa, sinne jarjestetaan juokseva vesi ja viemarointisysteemi. Aina tommosilla retkilla turistit hengailee ja syo keskenaan ja opas paikallisten kanssa. Huomasin, etta mita aktiivisemmin sita ite kyselee, sita enemman saa irti. Lopulta istuin bambumajan lattialla pilkkoen papuja perheen kanssa.

Hassu juttu oli, kun istuttiin meidan mokin edessa, yks paikallinen tuli viereiseen poytaan ottaman jotain kateensa. Ihmettelin, kunnes tajusin etta se oli tyhjentanyt puolet mun kasien desinfiointigeelista kateensa ja laittoi sita hiuksiinsa!! Luuli et se oli geelia ja ennen kuin ehdin sanoa mitaan, se lahti pois. Tiedatte, miten viilentavaa semmonen alkoholimosso on aluks, tais olla jatkalla kumma tunne paanahassa...heh.

Nong Khiawiin kannattaa menna nopeesti, koska paikka kuulemma muuttuu kovaa vauhtia. Meidan opas Lang, joka asui guesthousen lahella, pitaa yhden miehen vaellusyritysta yhdessa vaimonsa kanssa, joka pitaa kioskia + he asuvat siina pienen tyttarensa kanssa. Raha siis meni suoraan heille ilman mitaan valikasia ja isoja Trekking-firmoja, joten jai viela parempi olo.

Huomenna paivalla lento Ha-ha-hanoihin...

Niin opiumista viela: Yhdysvaltojen toimesta kaikki opiumpellot on tuhottu taalla viimeisten vuosien aikana osana taistelua huumeita vastaan. Kuitenkin, kun paikaliset polttelivat jotain meille sanottiin, etta se on tupakkaa. Niin varmaan.. kavin oppaan kanssa ihmettelemassa metelia siella kylassa ja mentiin mokkiin sisaan. Siella vanha ukko, joku shamaanintyyppinen, seisoi penkilla ja lausui jotain ihme laululorua ja olin ihan transsissa. Se manasi pois pahoja henkia, koska yksi kylan naisista oli sairastunut. Opas naytti piippua, jota ukko oli polttanut. Haistoin sita ja tiedan kylla milta tupakka haisee.. se ei ollut sita. Vahingossa lahetin mummille ja vaarille kortin, jossa ukko polttaa piippua ja toisella puolella lukee ranskaksi, et se polttaa opiumia...hups. Huomasin sen vasta sen jalkeen, kun olin kirjottanut sen ja laittanut postimerkit. Meni jo!:)