Eilinen seikkailu Bangkokista alkoi, kun taksikuskit eivat suostuneet heittamaan mua juna-asemalle taksimittarin nayttamalla hinnalla vaan 2 kuskia yritti saada multa ylihintaa ennen kun kavelin Khao Sanilta pari korttelia ja otin taksia sielta. Olin ostanut lipun makuuvaunuun ja matka meni rattoisasti, kun siella oli henkilokunta sijaamassa mun sankya.. siistia. Ainoastaan juna keikkui paljon, ja pari kertaa herasin siihen, etta meinasin lentaa ylapedilta. Henning Mankell ja Ennen routaa pitaa hyvaa seuraa mulle, hyva kirja. Ko taolla tuli lainattua Ko Tao Diversin kirjastoa aika ahkerasti ja jatin Reino Maen sinne ja otin Mankellin matkaan.

Nong Khain rajakaupungista tuk-tukilla rajalle, viisumi ja tuktuk jatti mut jonnekin sivummalle, kun jenkki Dave jatkoi matkaansa eri paikkaan. Hetkellinen sekasorto, kun en tajunnut missa olin ja tutkin paikallisen torin mielenkiintoisia herkkuja ja menin syomaan paikalliseen kulmakuppilaan. Ei sanaakaan englantia ja elekielella lahinna osoittelin ruokaa, mita halusin. Sanakirja kateen ja muu, eli possua jossain riisisorsselissa. Ihan hyvaa ja ateria juomineen 30 bahtia (joku 0.7e). Sijainnin etsiminen kartasta oli hauskaa, Lao tytot ja mina nauroimme kilpaa, kun ei ollu yhteista kielta. Eika mulla olluty Laosin valuuttaa (kip) niin kaivelin taskuistani kaikki mahdolliset valuutat euroista dongeihin dollareista kipeihin, kunnes bahtit kelpasivat. Ja ne kelpaa taalla aika laajalti.

Thaimaassa kaikki kulkee skoottereilla, taalla kaikki pyorilla. Kun Vientianesta lahtee, niin siirtyy ajassa huomattavasti takaspain, koska tama sympaattinen kylanpahanenkin on niin rauhallinen ja autenttinen.

Hassu juttu. Guesthousessa menin kaymaan kerroksen parvekkeella ja tapasin huonenaapurini. ''Mista oot kotoisin?'' 'Suomesta.'' ''aa, ma oon MEKSIKOSTA.'' Ja taas espanja paasi vauhtiin. Jorge ei oo tapannu yhtaan latinalaisamerikkaista koko reissullaan, ja mulla on 3 meksikolaista plakkarissa. Ihan outoa..